Hei Pauliina,

minulla oli ilo tavata sinut Berliinissä jo kauan aikaa sitten, ja nyt kutsusi tavoitti minut täältä Keskisuomesta, Keihärinkosken rannalta, metsän keskeltä.

Olen viettänyt kesäni täällä jo ennen korona-aikaakin, yleensä ystäväni Manuel on ollut myös täällä  kuukauden lomalla, mutta tällä kertaa hän ei uskaltautunut matkalle. Aikomukseni on mennä takaisin Berliiniin syyskuun lopulla, jos korona-tilanne sen sallii.

Kevät Berliinissä oli rauhallinen ja kaunis. Juuri kun korona-aika oli alkamassa, oli meillä kutsu ryhmänäyttelyyn Sloveniaan, matkustimme bussilla Saksan, Tsekin ja Itävallan läpi, ja tulomatkalla meitä alkoi jo hieman pelottaa koronavirukset. Mutta se olikin sitten viimeinen matka sinä keväänä, kun seuraava näyttely peruttiin koronan takia ja Berliinissä alkoi karanteeni-aika. Onneksi saimme pienen Wolke-koiran hoitoon juuri sille keväiselle eristykselle, koska hänen emäntänsä oli juuttunut Espanjaan. Manuel ja Wolke-koira olivat pari kuukautta minun ainoat seuralaiset, teimme pitkiä pyörä- ja kävelylenkkejä läheisiin puistoihin ja ripustimme ja huolsimme myös morgenvogel-pönttöja.

Berliinin luonto oli tyytyväinen, kun ihmiset oli pantu karanteeniin ja samalla minä jatkoin kaikessa rauhassa myös kotona omia hommiani. Piirsin ja kirjoitin samalla saksaksi oman versioni  AVANTI NATURA! lauluun (original; Avanti Popolo/Bandiera Rossa) ja lähetin sen ystävättärelleni Elisalle, joka istui karanteenissa Milanossa, hän auttoi sen käännöksessä italiaksi ja nyt tänä kesänä Teresa yhdessä italaisen ystävättärensä kanssa teki siitä laulun, jonka hän myös lauloi hienolla ja vahvalla äänellään ja lähetti minulle äänityksen netin kautta. Nyt mietin vielä, kuinka visualisoisin sen.

Meillä on Manuelin kanssa Berliinissä yhteinen taideprojekti MORGENVOGEL REAL ESTATE  jo ainakin 13 vuotta (lähetin näyttelyyn siitä kirjan ja muutakin infoa). Berliinin kottaraiset, tintit ja varpuset ovat saaneet meiltä jo paljon asuntoja, kun olemme tuottaneet linnunpönttöjä kaupunkialueelle erinäisten rahoitusten turvin. Sen yhteyteen on syntynyt myös Aamulintu-yhdistys, jonka tehtävänä on edistää luonnonsuojelua taiteen avulla ja ehkäpä tuo yhdistys saa tulevaisuudessa päämajan (BLUEBERRY CAMP) täältä Keihärinkoskelta? Viime kesänä meillä oli täällä pakuri-kurssi Lauri Isolan ja Terhi Joen kanssa ja istutimme yhdessä pakuria lähikoivuihin, 5 vuoden päästä niistä pitäisi alkaa saada satoa.

"Puskapissi" on täällä luonnonhelmassa suosittua, ja samalla erittäin hyödyllinen tapa lannoittaa, siitä inspiroituneena rakensin tänä kesänä mobiilin vessan (PISS OFF!) vanhoista ylijäämä-tavaroista. Huussista tuli ihan tyylikäs ja pyörien avulla voin sen viedä sen haluamaani paikkaan, myöskin sisälle (koska tässä versiossa on istuimen alla iso vanha bensa-ratti ja siitä letku kanisteriin, jonka voi tarvittaessa tyhjentää vaikkapa metsä-vadelmille).

Asun täällä yksin vanhassa kesämökissä, ja jo reilusti yli 80-vuotiaat vanhempani asuvat omassa talossaan tässä ihan lähellä, meillä on äidin kanssa puutarha, josta saadaan kaikki tarvittava, järvestä saa ahvenia katiskalla, metsästä marjoja ja sieniä, leivän leivomme itse ja viinin valmistan omista omenista tai metsän-marjoista.

Minulla ei ole täällä juoksevaa vettä, joten menen aamuisin aina rantaan pesemään kasvoni (tai sitten uimaan, jos on tarpeeksi lämmintä). Kesäkuun helteillä huomasin jotain sinivihreitä hiukkasia rantavedessä, ja epäilin heti sinilevää, onneksi pian tuli kovempi tuuli joka poisti sen nopeasti. Tässä Muurueen rannalla ei kyseistä levää ole yleensä vielä ollut, mutta läheisen Keiteleen rannalla kylläkin, juuri hellekesinä. Se on yksi asia mikä minua suututtaa, kuinka välinpitämättömästi ihmiset suhtautuu omien vesistöjensä pilaantumiseen. Meidän kaikkien pitäisi vaatia pikainen ja jyrkkä EI! turpeenotolle, niinkuin metsä- ja maatalousojituksillekin, puhumattakaan kaivosteollisuudesta vesistöjen lähistöllä.

Täällä Keihärinkoskella olen huoltanut isän vanhaa ja runsasta linnunpönttö-kokoelmaa, joissa pesii joka kesä tintit ja kirjosiepot sulassa sovussa. Kesäkuun alussa kun saavuin tänne, istui kirjosieppo-uros sitkeästi päivittäin pöntön vieressä ja lauloi kaipaavia soolojaan, kunnes sitten viimeinkin löytyi ihastunut naaras. Ensin he viettivät yllättävän pitkät kuherrusviikot, sitten alkoi hautominen ja sen jälkeen pöntössä piipitys, joka kiivastui päivittäin, kunnes se eräänä kauniina päivänä levisi tähän lähi-metsikköön.

Nyt luonto on jo kovin hiljainen verrattuna alkukesään, joku pajulintu ja tiainen hieman vielä ääntelee vienosti, kunnes sitten syksymmällä tulee taas isompia lintuparvia vaelluksiltaan. Pari kalalokki-ystävääkin on täältä jo häipynyt, mutta muut lokit ja tiirat, kurjet, sorsat sekä västäräkit jne. odottavat täällä vielä syksyä. Yksinäinen laulujoutsen tulee aina pitkälle syksyyn tähän laulamaan ja myöskin telkät nukkuvat vielä yönsä lähellä rantaa, kelluen hiljaa vedessä tummina palloina. Onneksi tällä rannalla ei saa metsästää.

Parhaat Terveiset täältä Keihärinkoskelta sinne Veikkolaan, myöskin Samille!

Maria-Leena Räihälä (7.8.2020)

Ps. Terveiset myöskin rupisammakoilta, niitä on juuri nyt runsaasti, kun illat pimenee on paras kulkea ulkona taskulampun kanssa ja katsoa mihin astuu, ettei tule kuolonkolareita.