Pässilampi (70).
Sammakoiden soidinmenot toukokuussa 2024, Foto: Susanna Seitakoski.
Lettokehräsammal (Moerckia hibernica), joka on hyvin harvinainen laji. Viisi vuotta sitten huomattiin, että Suomessa on myös lähilaji M. flotoviana. Myös tämän lajin suomenkielinen nimi on toistaiseksi lettokehräsammal. Jossain vaiheessa nimet tulevat muuttumaan tai ainakin toinen laji saa uuden nimen, kun lajien esiintymisestä, levinneisyydestä ja mahdollisista ekologisista eroista saadaan lisätietoja (Teppo Häyhä, biologi ja sammaltutkija, 2022).
Päärynäsompasammalen (Splachnum ampullaceum) iturihmaa ja aivan nuoria lehtiä.
Sama laji (iso kasvusto) ja alla pieni kasvusto punasompasammalta (Splachnum rubrum). Näiden oikealla puolella on seinäsammalta.
Kaikki sompasammalet ovat nykyään harvinaisia poronhoitoalueen eteläpuolella.
Hirvenkakka näkyy olevan kovin hyödyllinen monelle lajille, tässä pieni valkoinen sieni-kaunotar.
Karhujen valtakuntaa Pässilammen vieressä (62).
Vuorenrinne, jossa törmäsimme kahdesti syysauringossa lämmitteleviin kyykäärmeisiin (64).
Erimuotoisia keloja.
Rinteen alla meidät otti vastaan kaunis sammalmatto (65).
Sammaloitunut vanha oja.
Vanhat puut kurkottaa taivaanvaloon (53).
Saniais-metsää.
Sammaloituneet kelot.
Vanha rumppu, tie melkeinpä kasvanut umpeen ja rumppuun muodostunut juoma-allas metsän eläimille (50).
Keskellä metsää on pieni pyöreä suoalue, vai neva? Joka tapauksessa kovin hytkyvä maa, emme rohjenneet kävellä sen keskustaan (63).
Keskellä vanha Tervaleppä? (62).
...ja sen runko?
Unohdetut.
Pässilammelle viettävä rinne, isä-eeron kulottama noin 50 vuotta sitten, sen jälkeen ystävä-porukalla istutettu männyntaimia rinteeseen (65).
Vanhaa metsää pienellä vuorella (42).
Keloketjukolari.
Kuningas-kelo.
???
Katkennut koivu-vanhus.
Kolopuu.
Jyrkänne.
...ja kallio sen takana.
Kallionseinämä ja sen vesivanat.
Iso vanha Raita.
...ja sen runko.
Vanha oja vai puro?
Maa on ainakin tihkuvan kosteaa.
Sammaldyynit.
Sammalkanto.
Lehväsammal.
Suo-ohdake.