Tervetuloa villikasvien upeaan ja salaperäiseen maailmaan.
Keihärinkoskella 26.07., klo 14.00 - 22.00
Tapahtuma rakentuu luonnonkukkien ja villiyrttien teeman ympärille, hyönteisiä ja lintuja unohtamatta!
Tämä Keihärinkosken lähiympäristöhän on tosi hienoa aluetta kaikille eliöille: rantametsät vesistöineen ja keväiset kosteikot, MAJAVAN* hellävaraisesti ennallistama metsäalue, johon olemme istuttaneet pakuria Lauri Isolan ja Terhi Joen (agrometsä) kanssa 2019. Vanha puutarha omenapuineen on täysin luomu, jossa kasvaa myös villikasveja viljelmien seassa.
Yhteistyökumppanina on Pekka Rajaniemi, jolla on pitkä kokemus sienistä ja villikasveista, erityisesti myös rohtokasveista. Pekka vetää yrttikävelyn tässä lähistöllä ja jakaa meille arvokasta tietoaan villi- ja rohtoyrteistä.
Olemme myös kiinnostuneet kuulemaan vierailtamme uutta ja vanhaa kasvitietoa.
Tarjoamme kasveista ja kukkasista valmistettuja virvokkeita kuten voikukkaviiniä ja myöskin kasvipohjaista syötävää.
Iltaohjelmassa on MORGENVOGEL-DISKO, DJ'nä toimii Manuel Bonik (Berlin) ja "animation screenings" tekee Maria Räihälä.
Olisi kiva jos ilmoitat etukäteen tulostasi:
Maria Räihälä
Keihärinkoskentie 693, 44760 Keihärinkoski
puh. 044 953 1244
maria@morgenvogel.net
Yöpyminen myös mahdollista pitkämatkalaisille.
Ladies and Gentlemen!
Actually living in Berlin, since more than 20 years I spend my Summers in Keihärinkoski near Viitasaari. What puzzles me is how people here (not) deal with Lupines. This invasive plant spreads more every year, and I wonder why nothing is done about it. The problems, I assume, are known: Lupines grow very fast and become very large, and this way steal light and living space from other plants. They sequester nitrogen from the air and this way they turn poor soil into fat soil, which is the death sentence for many wild plants that are dependent on poor soil. Young forests – already weaked by clear cutting – grow slower when Lupines invade them. Lupines don’t offer benefits, for bumblebees and other pollinators they are dangerous since they are poisonous.
Why nobody takes action? I see that in Finland they make a lot of effort to have „English lawn“ in the parks, but the official gardeners seem to ignore the Lupines and let them stand there. In Springtime it would be comparatively easy to erase these harmful plants and at least restrict their reproduction. They are mostly composed of water, and as long they have not grown seeds one does not have to collect the plants after having cut them down.
Why isn’t it possible to animate school classes to erase Lupines? Wouldn’t that be an interesting subject in biology class? Why not offer a reward, 1€ per a kilogram of Lupines or the like? Shouldn’t it also be an issue for farmers, foresters, and the general population facing the many dangers of an unheeded spreading of the Lupines? Shouldn’t at least people be asked to keep the ground around their houses in shape?
Yes, Lupines are somehow beautiful, but this beauty is relative to the damage they do. Does anybody really want that one day only Lupines grow in Finland?
Sometimes one can think the fight is futile, and of course it is much handywork, but – in our experience – if you are strict with them several times in the year and over several years, one receives successes. In our garden they gave up.
I don’t want to be the German „Mr. Know-It-All“, but I just don’t understand why in Finland they are so passive about the invasion by an invasive plant. Lupines build an exponentially growing problem, that you will not get rid of by ignoring it!
Worried
Manuel Bonik
FLIRTING WITH FLOWERS
Pekka Rajanimen kirje Viitasaaren Elinympäristön ja asumisen palvelut työnjohtajalle Vesa Pulkkiselle, 10.02.2026:
Ehdottaisimme Maria Räihälän kanssa luonnonniittyjen perustamista kaupungin viheralueille.
Myös villiyrttien esittelyalue on ollut mielessämme. Ne olisivat pieniä kasvustoja opastetauluineen kustakin lajista, sen ravinto- ja rohtokäytöstä. Jyväskylässä tällainen alue on.
Niityt lisäisivät monimuotoisuutta, viihtyvyyttä ja niillä on positiivisia terveysvaikutuksia. Ne lisäävät monimuotoisuutta hyödyllisistä bakteereista aina petolintuihin saakka.
Niityt vähentävät alueitten "hoito"tarvetta, eli säästävät kustannuksia. Jokakesäiseen niittoon löytyisi varmasti talkoolaisia.
Aluksi riittää 2-3 aarin ala niityksi. Kasvilajit olisivat tavallisia, yleisiä niittykasveja. Lajikkeistahan emme puhu, koska ne ovat ihmisen toimesta lajeista jalostettuja. Niittykukkaseoksia ei käytettäisi, koska ne sisältävät sellaisia lajeja, joita normaaleilla luonnonniityillä ei esiinny.
Tavoiteltuja lajeja olisivat esim. voikukka, piharatamo, pihasaunio, nurmitädyke, maahumala, käenkukka, keltakannusruoho, apilat, särmäkuisma, siankärsämö, kissan- ja harakankello, leskenlehti, virnat, peipit, karhunputki, erilaiset heinäkasvit yms. tavalliset lajit. Joitain näyttäviäkin lajeja voisi olla, esim. ukontulikukka, iltahelokki, tarharaunioyrtti (ei rohtoraunioyrttiä, koska se leviää voimakkaasti). Jos alue rajoittuu veteen, joitain rantojen lajeja, esim. rantakukka, kurjenjalka. Ja mitä nyt ko. alueen siemenpankista sattuu putkahtamaan.
Runsaslajisuus elättää runsaslajisemman bakteeri- ja hyönteisfaunan, sitä kautta runsaamman linnuston jne.
Niityn idea on sekin, että se tarvitsee vain vähän hoitoa. Aluksi kylvö, ehkä kalkitus, jatkossa niitto kerran vuodessa ja siitä parin päivän kuluttua (jotta siemeniä ehtisi karista) niittotähteen poiskuljetus. Niityn teko on pitkäjänteinen, mutta vähätöinen prosessi. Maata köyhdytetään typestä viemällä niittotähde pois kerran vuodessa. Lannoitusta ei tehdä ollenkaan, paitsi aluksi kalkitus tarvittaessa. Voisi sen tehdä nopeamminkin. Vaihtamalla maa valmiiksi typpiköyhäksi kivennäismaaksi (vrt. pääteiden pientareet, jotka ovat nykyisin parhaita niittyalueita. Tosin ne niitetään liian aikaisin), mutta jospa annetaan luonnon hoitaa.
Kaupungilta tarvittaisi paikan osoittaminen, rahallista tukea kalkin ja aluksi joittenkin lajien siementen hankintaan. Minulta löytyy joittenkin sopivien lajien siemeniä ja syksyisin talkoolaiset voivat kerätä niitä lisää.
Toinen tavoite olisi saada villiyrttien esittelyalue jonkin jalankulkuväylän varrelle. Siinä olisi pieniä, toisistaan erillisiä kasvustoja perinteisesti käytetyistä villi- ja rohtoyrteistä opastauluineen. Ks. lajilista edellä. Voisin laatia taulujen tekstit.
Kaupungilta siihen tarvittaisi ehkä apuna rakenne lajien eristämiseksi toisistaan (lautarakenne, lavakaulukset tms. ratkaisu) ja opastaulujen käytännön toteutus. Lavakaulukseen saisi useamman lajin esittelyn, jakamalla sen ruutuihin esim laudoilla. Tämä osoittamaan mittakaavaa. Lisäksi tarvitaan juurimattoa, vähäravinteista multaa ja kalkkia.
Ystävällisesti,
Pekka Rajaniemi
